Maalaukset, puuveistokset, valokuvat, kivenjärkäleet ja kurkistuslaatikot etsivät paikkaansa Imatran taidemuseosta, kun kuvataiteen opiskelijat pystyttävät näyttelyä opinnäytetöistään. Yksi on kasannut lopputyötään pikku hiljaa kolmen vuoden ajan, toinen vielä viimeistelee teostaan. Yhteistä tekijöille on se, että he kaikki valmistuvat tänä keväänä kuvataiteilijoiksi Saimaan ammattikorkeakoulusta.

Näyttely on avoinna 15.–29.5.2010. Näyttelyssä on töitä kymmeneltä taiteilijalta: Satu Jaatinen, Kaija Kurki, Tuija Fagerlund, Liisa Airaksinen, Jarmo Muurikka, Katri Kokkinen, Sini Kosonen, Ole Härmälä, Johanna Ikonen ja Simo Mantere.

Sini Kosunen: ”Lopputyöni nimi on Pelosta. Ripustan seinille mustia laatikoita, joihin voi kurkistaa sisään linssin läpi. Laatikon sisällä näkyy esimerkiksi hiuksia tai juuria. Huone on pimeä, ja taustalla soi aivomusiikkia. Se on musiikkia, joka on tehty Aivomusiikkilaboratoriossa kasvojeni lihasten liikkeistä ja aivojeni alfa- ja beeta-aalloista. Laatikoista osa on vielä kesken, teen ne valmiiksi ennen avajaisia.”

Jarmo Muurikka: ”Maalasin omakuvan ja vaimoni öljyväreillä pohjustamattomalle pellavalle. Kokonaisuuden nimi on Kompositio kahdelle. Halusin teoksista luonnolliset ja luonnosmaiset. Yleensä muotokuvat ovat realistisen kokoisia, mutta minä halusin tehdä näistä isot.”

Satu Jaatinen: ”Viime syksynä seurasin, kuinka Kuutostiellä räjäytettiin kalliota. Kivikin on elävä materiaali, sillä on vuosituhansien muisti. Se on vanhinta mitä meidän käsissämme on, ja silti voimme räjäytellä sitä hetkessä uusiin muotoihin. Se on absurdia. Lopputyöni nimi on Emokallio, ja se muodostuu kivistä ja ompelukoneesta. Tässä työssä yritän koota maisemaa uudelleen kasaan ompelemalla.”

Tuija Fagerlund: ”Yhdistän töissäni akryylimaalausta ja serigrafiaa eli silkkipainoa. Olen aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja. Minua kiinnostaa taideterapeutin työ ja yhteisötaide. Kuvataiteilijan koulutus on ollut pitkä prosessi. Nyt tuntuu todella hyvältä, että olen löytänyt oman ilmaisuvälineeni ja saanut varmuutta taiteen tekemiseen. Tarvitsin siihen nämä neljä vuotta.”

Ole Härmälä: ”Lopputyöni nimi on Unessa kävelijät. Olen tehnyt siihen hahmoja eri puulajeista. Tykkään vuolla puukolla, yritän käyttää puun värejä ja tekstuuria hyväkseni. Puu on ihmisläheinen ja persoonallinen materiaali, se tuo työhön pyhyyden.”

Kaija Kurki: ”Lopputyöni nimi on Kasvamassa mittaansa, ja se koostuu siskoni lapsista ottamistani kuvista. Olen kuvannut heitä kolmen vuoden aidoissa tilanteissa ja käsivaralla, ilman lavastusta tai asettelua. Graafikon työssä olen tottunut käsittelemään kuvia ja tekemään niistä oman näköisiä. Tässä työssä kunnioitin orjallisesti dokumentaarisuutta.”