Saimaan ammattikorkeakoulusta valmistuivat ensimmäiset Kiikku-vauvaperhetyöntekijät torstaina 10.12. Kiikku-vauvaperhetyöntekijä tekee ennaltaehkäisevää työtä, jossa hän tukee vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta.

”Heitä tarvitaan perheiden tueksi tekemään ennaltaehkäisevää työtä. Monilla perheillä suku ja isovanhemmat eivät enää ole lähellä, ja elämänrytmi on kiireinen. Siksi ongelmatilanteita tulee enemmän kuin aiemmin”, toiminnanjohtaja Rauni Lallo Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä sanoi päättäjäisjuhlassa torstaina.

Kiikku-vauvaperhetyö on tukisäätiölle rekisteröity työmalli. Vuodesta 2008 alkaen sen koulutus siirrettiin osaksi kuuden ammattikorkeakoulun täydennyskoulutusta. Saimaan ammattikorkeakoulu on yksi niistä kolmesta, joissa koulutus on jo aloitettu.

Kiikku-vauvaperhetyö on vauvalähtöistä, ja sitä toteutetaan toistuvina kotikäynteinä. Sen koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka työskentelevät pienten lasten parissa.

Saimaan ammattikorkeakoulun Kiikku-vauvaperhetyön koulutuksesta valmistui nyt 18 opiskelijaa eri puolilta Suomea. Heidän joukossaan on muun muassa sairaanhoitajia, sosionomeja, sosiaalikasvattajia, lastentarhanopettaja ja fysioterapeutti.

Kiikku-työ tuo turvaa lapsen maailmaan

Yksi tuoreista Kiikku-työntekijöistä on lappeenrantalainen Titta Hämäläinen. Hämäläinen ohjaa työkseen vanhemmuutta tukevaa, neljän äidin ja vauvan päiväryhmää Lappeenrannan Lauritsalassa.

”Käytännössä sata prosenttia työstäni on vuorovaikutuksen tukemista. Tämä koulutus on syventänyt omaa näkemystäni aiheesta ja tuonut uusia näkökulmia”, Hämäläinen kertoo.

Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen on Hämäläisen mielestä erittäin haasteellista ja tärkeää työtä.

”Siinä ollaan tekemisissä isojen asioiden kanssa. Kyse on lapsen koko tulevasta elämästä: tunne-elämän kehityksestä ja siitä, miten turvalliseksi hän kokee maailman ja muut ihmiset.”

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Kiikku-vauvaperhetyö edistää lasten kielellistä ja emotionaalista kehitystä sekä vanhempien myönteisiä mielikuvia lapsestaan.