
”Voin sanoa, että päädyin sattumalta opiskelemaan toimintaterapiaa. Peruskoulun jälkeen suoritin ylioppilastutkinnon Savonlinnan taidelukiossa ja sen jälkeen vietin vuoden au pairina englantilaisessa perheessä. En tiennyt yhtään, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Kun työskentelin koulunkäyntiavustajana yläasteella, sain pinon hakuoppaita selailtavaksi eräältä opinto-ohjaajalta ja silloin törmäsin toimintaterapiaan ensimmäistä kertaa.”
”Insinöörin työ ei ollut mikään lapsuuden haaveeni. Isäni on konepuolen insinööri, ja ajattelin, että vähintään sen verran minunkin pitää lukea, tai mieluummin yli. Minulla on ammattiopistosta sähköalan perustutkinto, ja päätin jatkaa opintoja rakennustekniikassa, koska niistä hommista saa riittävästi rahaa ja alalla on tulevaisuutta.
”Ennen opintoja luulin, että konesuunnittelija istuu yksin toimistossa ja näprää tietokoneella. Toimistossa istuminen ja tietokoneella työskentely pitivät paikkansa, mutta yksin näitä töitä ei tarvitse tehdä. Koneita suunnitellaan työporukan kanssa kimpassa, mukana voi olla muiden konesuunnittelijoiden lisäksi myös esimerkiksi sähkösuunnittelija ja lujuuslaskija.
”Olen aina suhtautunut opiskeluun hieman välinpitämättömästi. Treenaan jääpalloa melkein joka ilta, ja olen tasapainoillut opiskelun ja urheiluharrastuksen välillä. Vaikka olen koko ajan tiennyt, että yritysjuridiikka on minun alani, innostuin opinnoista kunnolla vasta viimeisenä opiskeluvuonna, kun tein opinnäytetyötä.
”Monilla on fysioterapeutin työstä sellainen mielikuva, että se on lähinnä hieromista. Todellisuudessa suurin osa työstä on muuta, kuten ennaltaehkäisevää harjoittelua, virheasentojen ja virheellisten toimintamallien korjaamista, elämäntapoihin vaikuttamista ja motivointia.
”Sosiaalialan opiskelijat pääsevät heti alusta asti tutustumaan alan työpaikkoihin. Olen opiskellut sosionomiksi nyt puolitoista vuotta, ja sinä aikana olen saanut todella kattavan kuvan alasta ja paljon hyviä kontakteja työelämään. Olen muun muassa haastatellut koulukuraattoria, tehnyt projektiopintoja nuorisotilassa ja MS-liiton asumisyksikössä sekä ollut harjoittelussa autismikuntoutusyksikössä. Syksyllä olin kolme kuukautta harjoittelussa Espanjassa, jossa ohjasin eläkeläisten päivätoimintaa.
”Olen aina halunnut ihmisläheiselle alalle, ja aloitin terveydenhoitajan opinnot pian lukion jälkeen. Viimeistään silloin, kun pääsin lastenneuvolaan harjoitteluun, tiesin olevani oikealla alalla. Pikkuveljelläni on autismi, ja haaveenani on, että tuleva työni voisi joskus liittyä autismiin. Voisin esimerkiksi työskennellä sellaisten perheiden ja sisarusten tukena, joiden perheenjäsenellä on autismin kirjon oireyhtymä.”
”Perustimme keväällä markkinoinnin opiskelijoiden ensimmäisen osuuskunnan, Fission. Opiskelusta vajaa puolet tapahtuu yritystoiminnan kautta ja loput on perinteistä opetusta. Markkinointi on laaja ala. Fissiossa olemme tehneet hyvin erilaisia projekteja aina nettisivujen päivityksestä markkinoiden järjestämiseen.
”Kurssitarjonta hotelli- ja ravintola-alalla on monipuolinen. Meillä on esimerkiksi paljon kokonaan englanninkielisiä kursseja, joissa kaikki luennot ja tentit ovat englanniksi. Se on hyvä, koska työelämässä pitää osata toimia eri kielillä. Yksi kiinnostavimmista kursseista oli Cross Cultural Management, jossa opimme, mitä tulee ottaa huomioon bisnestapaamisissa eri kulttuureissa, esimerkiksi Kiinassa tai Japanissa. Kurssilla kävi saksalainen luennoitsija. Ulkomaisia opettajia käy muutenkin luennoitsemassa aina silloin eri kurssien yhteydessä.
”Opiskelen kolmatta vuotta kuvataidetta ammattikorkeakoulussa ja olen suuntautunut kuvanveistoon. Kuvanveisto sopii minulle hyvin, koska siinä saan olla koko ajan liikkeessä. Lisäksi se on todella monipuolista. Teemme muun muassa ympäristötaidetta, pronssivaluja, keramiikkaa, kipsivaluja sekä reliefejä marmorista ja puusta."
”Hotelli- ja ravintola-alan opinnoissa on kansainvälinen meininki. Opiskelijat tulevat monista eri maista. Kursseilla joudumme pitämään esitelmiä myös englanniksi ja ruotsiksi. Sen ansiosta olen rohkaistunut paljon puhujana ja esiintyjänä.”
”Ajatus hoitoalalle hakeutumisesta kypsyi pikkuhiljaa, ja pari vuotta sitten aloitin hoitotyön opinnot Lappeenrannassa. Heti opintojen alussa tiesin, että tämä on se ala, jota tulen tekemään loppuikäni.”
”Kun aloitin liiketalouden opiskelut viime syksynä, en tajunnut yrittämisestä yhtään mitään. Oltuani puoli vuotta mukana opiskelijoiden osuuskunnassa olen oppinut aivan älyttömästi yrittäjyydestä, ja silti on sellainen olo, että vielä on paljon opittavaa.”
”Tulin nykyiseen työpaikkaani aluksi työharjoitteluun. Jäin siitä suoraan töihin ja pian sain vakituisen työpaikan aluepäällikkönä päivittäistavarakaupan ketjussa.”
”Työskentelen ensihoitajana ambulanssissa Imatran kaupungilla. Tavallisimpia tehtäviämme ovat esimerkiksi sellaiset, että vanhuksen terveydentila on heikentynyt tai joku on kaatunut ja loukannut itsensä. Kiireelliset tehtävät, kuten kolarit tai vakavat sairaskohtaukset, ovat harvemmassa. Työhöni kuuluu lisäksi hoitovälineiden ja kaluston huoltaminen, myös ambulanssin pesu sisältä ja ulkoa.”
”Ostimme mieheni kanssa vuosi sitten ruoka- ja viiniravintola Buttenhoffin, joka on toiminut Imatralla jo vuodesta 1956. Tässä ravintolassa tein ensimmäisen työharjoitteluni, kun opiskelin restonomiksi. Sen jälkeen olen ollut täällä töissä moneen otteeseen.”
”Kuvataiteilijan työssä on ensisijaisesti kyse pakkomielteestä ja intohimosta. Yleensä taiteilija tulee ennemmin tai myöhemmin onnettomaksi, mikäli ei pääse tekemään taidetta.”
Saimaan ammattikorkeakoulu, Skinnarilankatu 36, 53850 Lappeenranta | Hakutoimisto: puh. 040 029 0422, faksi 020 496 6588, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.