Aurinkoinen tervehdys kotikonttorista!

Jäljellä olevien kurssien, opinnäytetyön ja viimeisen harjoittelun pohtimisen ohessa ajatukseni ovat lievästi sanottuna hyvin ristiriitaiset. Olen innoissani siitä, että pääsen siirtymään syksyllä työelämään, sillä koen sen avaavan minulle jälleen uusia ovia ja haasteita. Se antaa mahdollisuuden kehittää itseäni entistä enemmän, niin ammatillisesti kuin ihmisenä yleensä. Samalla koen kuitenkin haikeutta siitä, että joudun jättämään taakseni sen ympäristön ja ihmiset, joista on tullut minulle niin kovin tärkeitä näiden vuosien aikana. Kaikilla noilla ihmisillä en tarkoita ainoastaan niitä, joiden kanssa olen istunut satoja tunteja samoilla luennoilla. Tarkoitan kaikkia niitä, jotka ovat olleet osa arkeani. Tällä hetkellä liu’un pikkuhiljaa tuosta ympäristöstä pois, sillä luento-opetusta minulla ei enää tänä keväänä ole. Huomaan kuitenkin hakeutuvani tasaisin väliajoin kampukselle työskentelemään ja imemään itseeni kampuksen ja sen ihmisten energiaa.

Tähän postaukseen olen koonnut muutaman asian, jotka ovat erityisesti ilahduttaneet minua sosionomiopintojeni aikana.

  

Mahdollisuus lähteä vaihtoon ulkomaille

Aloittaessani opiskelun Saimaan ammattikorkeakoulussa, ajattelin lähteväni opiskelun aikana vaihtoon johonkin mahdollisimman eksoottiseen kohteeseen. Aluksi niin vahva ajatus hälveni ajan kanssa, ja pidin tärkeämpänä pysyä Suomessa – saada kokemusta ja osaamista täältä sekä verkostoitua. Uusi päätös lähteä muodostuikin yllättäen ja pian olinkin jo etsimässä asuntoa Liverpoolista. Eksoottinen kohde? Omalla tavallaan ehkä. Huono valinta? Ei missään nimessä.

  

  

Harjoittelujaksot

Ehdottomasti antoisimpia ja samalla raskaimpia ajanjaksoja sosionomiopintojen aikana ovat olleet harjoittelujaksot. Tutkintoon sisältyy neljä kappaletta kahdeksan viikon mittaisia harjoitteluita, joiden aikana pääsee soveltamaan luennoilla oppimaansa käytännön työhön.

Olen usein kuvaillut harjoittelujaksoja astetta pidemmiksi työhaastatteluiksi. Harjoitteluun ei todellakaan lähdetä valmiina, vaan se on loistava mahdollisuus oppia käytännön työtä, asiakkaan kohtamista ja työelämän sääntöjä. Samalla pääsee näyttämään oman potentiaalinsa työelämään ja luomaan kontakteja. Omalla kohdallani harjoittelut ovat poikineet sijaistuskeikkoja opiskelun ohelle.

  

  

Kotikaupungin uusi ulottuvuus

Seitsemän vuotta sitten tämä lappeenrantalaistyttö ei meinannut malttaa keskittyä lukio-opintojen loppuun saattamiseen, koska halu päästä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas kotikaupungista oli niin vahva. Kävinkin aloittamassa toista tutkintoa muualla, mutta palasin kotikaupunkiini suorittamaan puusepän opinnot loppuun.

Pian aloitettuani opiskelun Saimiassa, tajusin päätyneeni keskelle jotain aivan muuta, kuin mihin olin Lappeenrannassa tottunut. Ympärilläni oli yhtäkkiä paljon uusia ihmisiä, jotka olivat tulleet tänne opiskelemaan ympäri Suomea. Suuri osa näistä uusista tuttavuuksistani jakoi kanssani saman arvomaailman ja jokaisen erilaiset taustat toivat uusia näkökulmia elämään ja erilaisia näkemyksiä opiskeluun.

Opiskelijaelämä kaikkine tapahtumineen ja bileineen onkin sitten aivan eri lukunsa. Voin sanoa olevani yllättynyt siitä, miten usein olenkaan pyörinyt kaupungilla haalarit jalassa. Good times!

Tässä vain muutama miulle tärkeä asia. Mitkä asiat siulle merkitsee?

Rohkeasti kohti omia unelmia!

-Riina