Taidegrafiikka on usein tunnettu lajina melkoisena kemiana – liuottimet, rasvat ja hapot, sekä niiden ominaisuudet ja oikeaoppinen käyttö kuuluvat olennaisesti ammattiin. Myrkyttyömämpien tekniikoiden ohessa käytetään yhä paljon kemikaaleja, sillä uusilla vaihtoehdoilla ei (vielä) aina pystytä saavuttamaan yhtä korkealuokkaista lopputulosta kuin perinteisillä menetelmillä. Tärpätti, rautakloridi ja lipeä ovatkin siksi tulleet erittäin hyviksi kavereiksi vuosien varrella. Tämän(kin) vuoksi jokaisen itseään kunnioittavan taidegraafikon pitää olla erittäin hyvin perillä työturvallisuudesta ja mahdollisen vahingon kohdalla suoritettavista ensiaputoimista. Tavoite on tietenkin pystyä tekemään töitä vuosikymmenten ajan.

Mutta hommassa on yksi pikkuinen mutta. Mulla on monikemikaaliyliherkkyys ja liuotinallergia, eli ammatinharjoittaminen vaatii vähän enemmän välineistöä suojavaatteiden ja hanskojen lisäksi. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että kemikaalien kanssa duunaillessa mun on käytettävä hengityssuojainta. Siis kaasunaamaria. Suomessa non-toxic-menetelmät ja grafiikanpaja on järjestetty niin hyvin, etten sitä jatkvasti tarvitse – mutta täällä tilanne on eri. Ilmanvaihtojärjestelmä on heikompi, ja koska taidegrafiikan graalinmaljatekniikassa – jota varta vasten tulin tänne opiskelemaan, eli fotogravyyrissä, käytetään joka ikiseen työvaiheeseen liuottimia, olen käytännössä maski päässä päivittäin.

Maski maksoi enemmän kuin mun kuukauden ruokabudjetti, mutta on tää fotogravyyri niin huippujuttu ettei kyllä tunnu missään. Oon niin kliseinen taideopiskelija ettei mitään rajaa, mutta onhan tää vedos nyt paaston arvoinen!

Koska mä en tuu toimeen kemikaalien kanssa, koulussa on meneillään uusiksijärjestely työpisteiden (jokaisella opeskelijalla on oma pöytä) kanssa. Mä istuin ennen litografiapajan ja spraymaalaavan opiskelijan välissä, mutta tukehtumisriskin takia mulle etsitään nyt kuumeisesti mestaa, jossa voin hengitellä turvallisesti. Toistaiseksi oon siis ilman työtilaa, mutta onni onnettomuudessa – pääsin kahdeksi viikoksi yksin eri rakennukseen, jossa mulla on oma parin neliön huone(!!), jossa saan tehtyä ison kokoluokan juttuja. Kivaa!

Paperiveistos/installaatio in progress. Leveyttä vähän yli 2 metriä, pituudesta ei vielä tietoa

Taiteilijan työvälineitä pääsin ihastelemaan myös Munch-museon opastetulla kierroksella. Taidemaalauksessa pääsee niin paljon helpommalla materiaalien kanssa, että kadehtisin jos en olisi niin ylpeä ja tyytyväinen omasta ammatistani.

 

-Maria