Täällä taas! Joululomista ja uudesta vuodesta Suomessa on selvitty, ja lentelin takaisin koti-Osloon pari päivää sitten. Hullua, kuinka lyhyessä ajassa oma elämä ja ihmiset ympärillä on jakaantunut kahden maan välille – nauroin kavereitten kanssa, kuinka mä en varmaan enää ikinä tuu olemaan tyytyväinen kun aina on ikävä jotakuta, jonka joutuu jättämään jompaankumpaan paikkaan. Kaikesta huolimatta, hengissä ollaan – oon hukkunut halauksiin ja kuulumisien vaihtoon näitten parin lomaviikon aikana, niin Suomessa kuin Norjassakin.

Opinnot alkoi heti iltalennon jälkeisenä aamuna, saavuin tuttuun tapaan kasilta pimeälle tyøhuoneelle, jossa kaikki viime lukukauden jutut yhä edelleen hengailivat jatkoa odottaen. Vuodenvaihteessa viime kuukausia läpikäydessä tajusin, kuinka paljon mun praktiikka ja ammattitaito on mennyt eteenpäin vaihtoon tulon jälkeen. Oon ihan tørkeän ylpeä itsestäni, enkä malttais odottaa kuinka pitkällä oonkaan kevätlukukauden jälkeen. Mun opintosuunnitelma on täynnä tosi jännittäviä proggiksia ja mielenkiintoisia tekniikoita, tästä tulee ihan varmasti edellistäkin parempi jakso.

Homma on tosin lähtenyt rullaamaan aika hitaasti – pajat seisovat tyhjillään kun jengi käynnistelee itseään poissaolon jälkeen, eikä tää pimeä vuodenaika tee motivoitumisesta yhtään sen helpompaa. Mulle naurettiin tänne tultaessa, että valitsit sitten toisen kylmän ja pimeän maan kaikkien mahdollisten etelänkohteiden seasta, fiksu veto. En kyllä kadu sekuntiakaan, mutta pakko munkin on myøntää että auringonvaloakin olis jo kohta ihan kiva saada. Ei muuta kuin kevättä kohti!

-Maria