Viime viikonloppuna juhlittiin KHiO:n taidegrafiikan kasvateista koostuvan Krausekollektivetin houstaaman Frekvens vol.2- ryhmänäyttelyn avajaisia. Konsepti toimii niin, että galleriatilaan rakennetusta “levykaupasta” voikin vinyylien sijaan hankkia älppärien standardikokoon ja paketointiin muotoiltua painettua taidetta – ihan mahtavaa! Ennen joulua melkein jokainen opiskelija painoi hiki hatussa vedoksia tätä varten, itsekin 15:llä vedoksella osallistuneena onnistuneen projektin juhliminen oli enemmän kuin toivottua – samalla kertaa tuli tavattua ne viimeisetkin tutut, joita en ollut nähnyt sitten joululomien alkua. Lauantai sujui tosi letkeästi avajaisviinin ja dj:n tahtiin, jatkojen menosta puhumattakaan hauskaa oli.

Isoin juttu mulle tässä kaikessa oli se, että kollektiivin jäsenet olivat päättäneet käyttää yhtä mun vedoksista gallerian näyteikkunassa. Norske Grafikere on siis Norjan taidegraafikoiden erittäin arvostettu galleria, joten ikkunapaikka on tosi haluttu – oon tosi otettu että just mun teoksen on katsottu olevan paras valinta, varsinkin kun näyttelyyn osallistuu melkein 80 taiteilijaa, ja vedoksia on selattavissa yli tuhat. Kyllä siinä kiitellessä tovi sitten menikin, edelleen vähän punastuttaa kun asiaa miettii.

Näin se maailmanvalloitus ja kansainvälinen ura vaan on mullakin ihan huomaamatta lähtenyt käyntiin. En vaihtais kyllä päivääkään pois koko mun tähänastisesta vaihdosta tai ketään kaikista näistä tyypeistä, joiden kanssa oon saanut ja saan jatkaa hommien tekoa. On tää vaan niin hieno juttu. Jee!

 

-Maria