Myös Oslossa!

Täällä satoi yhden yön aikana yli puoli metriä lunta. Luonnollisesti eilinen oli täyttä kaaosta, kun ihmiset eivät päässeet liikkumaan omilla autoillaan, tiet olivat täysin tukossa ja julkiset tupaten täynnä jengiä. Normaalisti olisin suosiolla jäänyt kotiin ja käyttänyt päivän kirjoitus- ja lukuhommiin, mutta mulla sattui olemaan juuri tona lumikaaospäivänä työhaastattelu. Mulla taisi kestää normaalisti noin 20min matkan taittamiseen vähän vaille tunti – onneksi suomalainen on aina ajoissa ja ehdin hyvin. Kuumotti tehdä haastattelu norjaksi, mutta osittaisesta englannista huolimatta hyvin meni ja nyt odotellaan sormet ristissä, tärppäsikö. Jännä juttu muuten, miten täällä opiskelijat tekevät mm. tarjoilijan, kokin, oppaan jne. duunia tosi yleisesti opintojen ohessa – Suomessa varsinkin ravintolaan on mun kokemuksen mukaan vaikea päästä työntekijäksi ilman alan koulutusta.

Kaksikaistainen tie metrolle oli aamulla 8 aikaan enää kinttupolku

Osa-aikaduuni olisi mulle tosi ajankohtainen, osittain aika kiireellinenkin saada – koska mun suunnitelmat täällä olon pituudesta meni uusiksi, budjetti alkaa tuntua vähän turhan kireältä. Osloa ei turhaan tunneta maailman kalleimpana kaupunkina. Ja jos totta puhutaan, mulle duunin tekeminen opintojen ohessa on aina ollut tosi luonteva osa elämää ja ilman olo on ollut vähän orpo. Täysin omaa alaa vastaamattomienkin hommien tekeminen on ollut joka kerta tosi hyvä juttu, ihan jo monipuolisen tekemisen kannalta mutta myös siksi, etten tykkää jämähtää liikaa opiskelijakuplaan – työelämä ja opiskelijastatuksen ulkopuolella elävien ihmisten seura on tosi hyvää vastapainoa koulumaailmalle.

 

Työnhaun ohella oon pyörinyt viime aikoina normaalia enemmän museoissa ja gallerioissa. Uusi “kausi” on just alkanut, joten tosi monessa paikassa on esillä raikkaita, uusia juttuja ja mielenkiintoisia opastettuja kierroksia. Tänään tieni vei jälleen kerran Munch-museoon – yhteen lemppareistani – sekä pariin galleriaan, erityisesti Kunstverkiin, jossa on esillä KHiO:sta valmistuneen taiteilijan teoksia. Kyseessä on tosi iso, paljon pinnalla ollut juttu, sillä kyseinen graafikko voitti juuri yhden Norjan suurimmista taidepalkinnoista, itsensä kuningatar Sonjan palkitsemana. Joskus on hurja ajatella, miten pitkälle tässäkin ammatissa voi päästä. Oon aina tosi iloinen, kun graafikoista ja taiderafiikasta puhutaan – me ollaan ehkä vähän tuntemattomampi osa kuvataiteen kenttää, mutta hiljalleen painotekniikoin tehtyjä ja muita graafisia juttuja alkaa näkyä enemmän ja enemmän. Hyvä hyvä!

 

-Maria