Juuri nyt KHiO:ssa on meneillään taiteelliseen tutkimukseen keskittynyt Research week. Kokonaisuudessaan neljä päivää kestävä luentojen, workshoppien, näyttelyiden, kirjanjulkaisujen ja keskustelujen muodostama tapahtuma toimii alustana ammattilaisten ja opiskelijoiden vuorovaikutukselle, tavoitteena nimensä mukaisesti syventää osanottajien ymmärrystä ja herättää keskustelua siitä, mitä ja millaista taiteellinen tutkimus voi olla ja on.

Mä olen itse osallistunut lähinnä luennoille, vaikka tarjolla olisi ollut paljon kiinnostavia juttuja, kuten virtuaalisen piirtämisen workshop, mutta koska omiakin opintoja pitäisi saattaa eteenpäin, kaikkeen ei löydy aikaa. Sama “ongelma” liian monista hyvistä vaihtoehdoista on seurannut mukana koko vaihdon ajan.

Mitä taiteellinen tutkimus sitten on? Ammattilaisetkaan eivät osaa vielä täysin määritellä käsitettä, joten varmempaa analyyttista määritelmää odotellessa voidaan tarkastella aihetta vaikkapa parhaillaan täällä käynnissä olevien näyttelyiden teoksien kautta. Mun mielestä yksi parhaita puolia monitaiteellista opetusta tarjoavassa koulussa opiskelussa on kanssaopiskelijoiden ja muiden täällä työskentelevien tyyppien teosten ja lähestymistapojen monipuolisuus. Eräs samalla osastolla mun kanssa opiskeleva, pian valmistuva ja ihan uskomattoman omistautunut -sivuhuomiona, oon niin iloinen että saan työskennellä tällaisten ihmisten kanssa!- valmisti itse ph-paperia ja mittasi jokaisen vastaantulleen nesteen happamuuden, dokumentoiden samalla prosessin joka vaiheen. Tuloksena akvarellimaisia dokumentteja tietystä ajankohdasta, paikasta ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta mitata ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Teokset on tosi kiinnostavia erityisesti painetun taiteen ja taidegrafiikan näkökulmasta.

Avajaistunnelmaa. Keskustelu taiteen äärellä ja sen innoittamana on aina ollut tosi isossa roolissa ihmisten keskinäisen ymmärryksen tuottamisessa – eikä rooli varmaan tästä tule muuttumaankaan

Toinen itselleni tosi relevantti esillä oleva juttu on metalli- ja koruosaston johtavan opettajan näyttely, jossa anatomiaa ja ihmiskehoa tarkastellaan taiteellisessa kontekstissa. Luennollaan, jossa monien vuosien mittaista tutkimusprosessia käytiin läpi, tuli ilmi että projektin tuutoreina on toiminut lääketieteen ammattilaisia, mikä on mun mielestä tosi tärkeä huomio ja käytännön esimerkki toimivasta yhteistyöstä, kun keskustellaan monialaisesta osaamisen jakamisesta. Nyt ollaan modernien juttujen äärellä!

Joukkoon on mahtunut myös paljon korkeatasoista termistöä, välillä mun ymmärrys ei riitä tajuamaan mistä puhutaan mutta oon huomannut kehittyneeni tälläkin osa-alueella vaihdossa olon aikana. Akateemisen, korkeatasoisen tiedon prosessointi ja soveltaminen omassa työskentelyssä on aika iso osa taiteilijan ammattia vaikka ala onkin todella käytännönläheinen. Aivot on aika täynnä, vielä yksi päivä jäljellä ennen viikonloppua, jaksaa jaksaa. Tänään aamulla näin ensimmäisen kerran koko vuoden aikana sinisen taivaan ja jopa vilahduksen aurinkoa! Kevät, tule jo.

-Maria