Niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuin myös mun kolmen kuukauden reissu Saksaan.

 

Viimeiset viikot harkassa sujuivat hyvin; olin mm. viikon ajan leikkaussalissa suorittamassa intubaatioita. Leikkaussaliympäristö ja laitteisto olivat teho-osaston tapaan hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Olin jo yhden harjoittelun Suomessa leikkaussalissa, joten integroituminen oli helppoa. Tapasin viimeisinä päivinä myös sairaalan johtoa ja sain erittäin hyvää palautetta. Istuimme yhdessä pöydän ääreen ja osastonjohtajat olivat pyytäneet työntekijöiltä arvioita minun työskentelystäni. Olivat oikein tyytyväisiä ja innoissaan siitä, että heillä oli suomalainen opiskelija työharjoittelussa. Sain jopa pienen palan julkisuutta kyseisen sairaalan Facebook- sivuilla (SHG-Kliniken Völklingen Facebookissa, löytyy kuva minusta ja kollegasta sekä pieni teksti). Sairaalasta ja heidän toiminnasta jäi oikein lämmin ja mukava mieli, enemmän kuin mielellään rekrytoin opiskelijoita koulustamme sinne vaihtoon jatkossakin.

No mutta miten tämä Suomeen paluu on sujunut? Ensimmäiset päivät sujuivat ihan suoraan sanottuna sängyn pohjalla. Kävin hakemassa kissani porukoilta kotiin, ja karvakamun kanssa pötköteltiin pari päivää suoraa soittoa. Ihanaa ja kamalaa olla kotona samaan aikaan. Miinuksen puolella oleva keli vähän kiukutti, pärjäsinhän Saksassa koko reissun ajan nahkatakissa… Ihana on kuitenkin olla takaisin ja en ole tän elämäni aikana kokenut parempaa tunnetta kuin se, että näen äitini ja pikkusiskoni liukuovien toisella puolella Helsinki-Vantaan kakkosterminaalissa. Ihanat ystävät järjestivät yllätysjuhlat kotiinpaluuni kunniaksi, en ole vissiin kovin tuhma ollut kun luoja suonut noin ihania ystäviä.

Mitä opin vaihdossa? Hmm, tätä on kovin vaikea pukea tekstiksi saatika yrittää selittää ihmisille, jotka eivät ole vaihtoa kokeneet. Itsevarmuus, rohkeus, uskallus ja itsenäisyys nyt ensimmäisenä. Itsellä varsinkin kun otin ja lähdin yksinään, ensimmäisenä suomalaisena opiskelijana kyseiseen sairaalaan. Olisi ollut toki mukava, jos mukaan olisi lähtenyt muita opiskelijoita mutta tarkemmin kun miettii, niin sain reissusta enemmän irti kun uskalsin lähteä yksin. Kielitaitoni kehittyi huimasta, sillä tosiaan alueella englannin kielen osaaminen oli aika huonoa.

Mitäs nyt sitten? No tämä vaihto muutti niinkin suunnitelmia, että lyhyesti sanottuna suunnitelmani on hakeutua Saksaan töihin ja muuttaa sinne kesällä. Tämän ja koko vaihdon takia, on ollut välillä raskaita päiviä, jolloin kiukuttaa ja vaihdossa välillä oli olo, että on hukassa. Tässä kohdassa haluankin antaa nöyrimmän kiitokseni Saimaan ammattikorkeakoulun lehtoreille, jotka minua kuuntelivat, tukivat ja auttoivat pyyteettömästi koko tämän reissun ajan ja sen jälkeen (Kiitti P. & M. <3).

Sitten olisikin aika lukea viimeiseen tenttiin ja valmistautua viimeisiin työharjoitteluihin. Viikosta 8 eteenpäin olen ambulanssissa yhteensä 12 viikkoa, jonka jälkeen tutkinto on 6 opintopistettä vaille kasassa. Voisikin melkein jo huokaista, että ehtoopuolella ollaan. Palaankin siis asiaan työharjoittelu-kuulumisten merkeissä. Kiitos lukijoille ja tästä jatketaan. Erittäin ihanaa uutta vuotta ja kevättä kaikille.

 

<3: Mira