Homma on kuulkaa nyt niin että nyt menee ihan älyttömän hyvin. Fotogravyyrihommissa on edetty niin pitkälle, että pääsen vihdoin treenaamaan monilaattaisen vedoksen tekemistä, mulla on kahden kuukauden päässä yksityisnäyttelyn avajaiset, myin muutamia vedoksia… – tän kaiken lisäksi sain tänään varmistuksen  osa-aikaiselle duunipaikalle opintojen oheen! Okei, ensin on tietty koeaika ja näin pois päin, mutta voi veljet että ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä. Tää vaihto on ollut ilman muuta mun tähänastisen elämän paras juttu. Lenkkipoluillakin paistaa aurinko, jes!

Koska nyt on niin paljon hyviä juttuja meneillään, mun kalenteri on paukkunut tosi täytenä viime viikot. Oon ollut koulussa helposti 07.00-23.00, viikonloppuisinkin. Väsyä ja pimeyttä vastan taistelu näillä stressitasoilla on välillä haastavaa, vaikka aktiivisena pysymisen onkin mun mielestä paras ase kaamosta vastaan. Juttelin pari päivää sitten meksikolaisen kaverini kanssa pohjolan pimeydestä ja keinoista selviytyä talvikuukausista selväjärkisenä. Frendilläni on kuulemma täällä korkeakoulussa tanssia opiskeleva kuubalainen tuttu, joka vannoo saunan ja salsamusiikin nimeen. Saunaan mulla ei ole valitettavasti pääsyä (nauttika te siellä Suomessa omistanne!) mutta ehkä seuraavan stressipiikin iskiessä mäkin koitan välillä lattarisaundeja suomipunkin sijaan – ehkä salsa saa nastatossutkin etenemään sulavammin.

Koitan selviytyä kiirepiikistä kunnialla ja takoa kun rauta on kuumaa. Odottelen tätä kirjoittaessa hätäapupakettia Suomesta – vaikkei salsa toimisikaan talvea vastaan, oon ihan varma että viimeistään kunnon ruisleipä saa energiat virtaamaan.

 

-Maria