Näyttelyrumban jälkeen oon keskittynyt lähinnä studiotyöskentelyyn ja tekniikoiden treenaamiseen – vaihteeksi on kiva keskittyä kokeiluihin ilman stressiä valmiiden tai onnistuneiden töiden tuottamisesta.

Mulla on ollut jo pari kuukautta proggiksena löytää tapa duunata fotoetsauksia turvallisemmalla ja nopeammalla tavalla, kuin perinteiset keinot pystyät tarjoamaan. Tän puitteissa pääsin testaamaan koulun laserleikkuria, jolla oli tarkoitus jljentää rasteroitu valokuva kuparilaatalle. Homma ei ikävä kyllä toiminut alkuunkaan, buu! Parin viikon päästä uusi testi eri materiaalille, sitä odotellessa puuhailin kuvan laatalle analogisesti kopiosiirtoa hyödyntäen. Laser oli kyllä jännä, oli savua ja kaikkee mahtavaa. Teknologiaa, jee!

Tekniikkasekoilu ja juttujen testaaminen on mulle ys mielenkiintoisimmista osista taidegrafiikan opiskelua. Oon iso tekniikkanörtti, tykkään ratkaista ongelmia ja kehittää vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita nopeammin/turvallisemmin/tarkemmin. Mielessä on käynyt pariinkin otteeseen, että ammattivedostajan työ voisi olla potentiaalinen tavoite opintojen jälkeisessä elämässä, sillä mun tekninen osaaminen alkaa olla todella vahvalla pohjalla ja luulen että mulla olisi hommaan sopiva sitkeä persoonallisuus. Aika näyttää.

Lukukauden viimeisiä viikkoja eläessä alkaa noin muutenkin tulla ajankohtaiseksi alkaa miettiä tutkinnon jäkeistä elämää – haut maisteriohjelmiin kun alkavat talvella, eli mulla on noin puoli vuotta aikaa miettiä mihin suuntaan haluan elämäni ohjata.

Pajan ulkopuolisessa elämässä oon taas vaiheteeksi juossut näyttelynavajaisissa, keikoilla ja juonut liikaa kahvia. Yritin huijata itseäni ja koittaa vaihtaa teehen huonoin lopputuloksin – mihinkäs sitä tapojaan karkaisi.

 

-Maria