TKI-blogi

robot-507811 1920

Pidätkö haasteista? Niin minäkin. Nautin työstäni projektipäällikkönä. Senkin uhalla en voi olla miettimättä, miten ohjelmoitaisiin täydellinen robotti-projektipäällikkö. 

Kykenisikö robotti-projektipäällikkö myös valmistelemaan organisaatiolle tai tietylle ryhmälle mielekkään projektin? Robotti-projektipäällikkö olisi ohjelmoitu laatimaan annettuun haasteeseen toteutussuunnitelma. Robotti-projektipäällikkö analysoisi ongelmaa, tavoitteita, aikataulua, resursseja, toimenpiteitä, tuloksia, seurantaa ja ideaalia verkostoa. Robotti-projektipäällikkö tunnistaisi erilaisten tahojen motivaatiot yhteisprojektiin ja neuvottelisi. Robotti-projektipäällikkö voisi olla vuorovaikutuksessa organisaation ihmisiin, tietokantoihin ja internetiin ja verkostoihin, näinhän itsekin teen.

Robotti-projektipäällikkö huolehtisi tietysti projektin resursseista, dokumentoinnista, aikatauluista, toimenpiteistä, kustannuksista ja viestinnästä. Projektissa asioiden, ihmisten ja koneiden hierarkia, abstraktiot ja luokittelut olisivat kaikki kauniisti määriteltynä. Robotti-projektipäällikkö kykenisi tietenkin myös vaativiin tutkimusprojekteihin. Robotti-projektipäällikkö keräisi vaivatta dataa ja hallitsisi niin määrälliset kuin laadullisetkin tutkimusmenetelmät etnografiasta monimuuttujamenetelmiin ja niin edelleen. Robotti-projektipäällikkö olisi tietysti pragmaattisesti orientoitunut ja kykenevä myös vaikuttamaan eri ympäristöissä. Hän kirjoittaisi oivaltavia artikkeleita. Robotti-projektipäällikkö huolehtisi tulosten tavoitetasosta ja aktivoisi riskien hallinnan aika ajoin päälle.Valtavan tietoon liittyvän vuorovaikutuksen ansiosta robotti-projektipäällikkö tunnistaisi, mikä tieto on uutuusarvoista missäkin yhteydessä. Muuttuvien tilanteiden arviointi olisi tietysti työläs ohjelmoida, mutta maksaisi itsensä aikojen saatossa vielä takaisin.  Kaikki yllätyksellisetkin sattumukset kertyisivät dataksi, tiedoksi tai tuloksiksi, sillä eihän täydellinen projektipäällikkö ole liian konemainen.

Mitä muuta pitäisi huomioida täydellisen projektipäällikön ohjelmoinnissa? Kyllä robotti-projektipäällikön olisi oltava tunneälykäs. Ohjelmoinnissa voitaisiin hyödyntää uusinta tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja johtamisesta. Robotti-projektipäällikkö olisi myönteinen ja antaisi aitoa palautetta onnistumisista, kunkin projektin jäsenen omasta kehittymisestä ja kohteen kehittämisestä.Robotti-projektipäällikkö huolehtisi joukostaan niin, että kaikki tietäisivät kuuluvansa samaan dynaamiseen toimijatiimiin tai -verkostoon. Robotti-projektipäällikkö olisi ymmärtäväinen ja oikeudenmukainen. Projektin päätteeksi hän aktivoisi tunteellisen muistitiedostonsa ja hehkuttaisi yhteisiä hyviä ja vaikeampiakin hetkiä – ja nostaisi lasinsa kippistääkseen: me onnistuimme yhdessä.

Siitä on nyt kolme vuotta, kun ensimmäisen kerran ilmoittauduin mukaan projektiin, jossa Tekes-rahoituksen turvin aloitettiin kehittää HERGE:ä. Nimilyhennyskin kuulosti oudolta eikä koko nimikään vielä muutamalla kuulemalla auennut – hermeettinen turbogeneraattori, jonkinlainen uusi turbiinin ja generaattorin muodostama sähköntuotantolaite siis. Projektisuunnitelmaan tutustumisen jälkeen jotain tuttua olin löytänyt neljältäkymmeneltä sivulta; sahateollisuuden energian talteenotto, PAKU ja laivadieseleiden lämmöntalteenotto. Kunhan vain ymmärtäisi tuota hankekapulakieltä! Sen enempää asiaan ennen vuoden 2013 joululomia en tutustunut. Varsinainen sisäänajo projektiin tapahtui LUT:n HERGE-projektipäällikön kanssa. Siitä se sitten alkoi selvitä, ja vauhdilla.

HERGE-projektissa selvitettiin alkuun kyseisen laitteen soveltumista sahateollisuuden jätteiden hyödyntämiseen sähköntuotannossa. Projektin alullepanijat olivat olleet siinä käsityksessä, että sahojen pihalla makaa käyttämättä purukasoja vain odottamassa sähköksi muuntautumista. Totuus osoittautui ongelmallisemmaksi; purua ei lopulta ollut, kuori oli liian märkää ja kaiken lisäksi sahojen lämpökattilat eivät tee höyryä. Ja sitä höyryä HERGE olisi tarvinnut. Kaiken kukkuraksi Suomen teollisuuden maksama hinta sähköstä oli ja on edelleenkin niin matala, että omalle sähköntuotannolle ei löydy kannattavuutta. Siispä jonnekin muualle.

Asiakastarpeita ja kaupallistamisen mahdollisuuksia selvitettiin projektin ensimmäiset yhdeksän kuukautta ja sen jälkeen Tekes punnitsi projektin jatkamisen edellytykset. Vastinparini Janne Nergin kanssa väänsimme syyskuuhun 2014 mennessä raportin, joka vakuutti rahoittajan siitä, että homma kannatti viedä loppuun asti. Alkuperäinen suunnitelma kaupallisesta hyödyntämisestä on käännähtänyt ylösalaisin ja laivateollisuudesta olikin tullut tärkein kohde kaupallistamisessa. Sähkön hinta laivalla olikin kohdallaan ja HERGEN pienestä koosta oli laivassa selkeä etu. Lisäksi marine-sektori etsi ja etsii yhä energiataloudellisempia ratkaisuja kovassa kilpailussa ja kaikki ympäristön tilaa kohentavat ratkaisut olivat tervetulleita. Siispä, ohoi, tuolla laiva!

Aika on tällä hetkellä suotuisa laivateollisuuden toimijoille. Sekä varustamot että telakat hakevat uusia ratkaisuja etenkin risteilijätoimituksiinsa. Maakrapuina meidät Saimaan rannan osaajat on otettu vastaan varsin hyvin. Energiatekniikka on toki korkeassa kurssissa LUT:ssa, mutta oli merkitystä myös Saimaan ammattikorkeakoulun osaamisella. Potentiaalista asiakasta on lähestytty hyvin markkinalähtöisesti: ratkaisun tulee olla ympäristöönsä sopiva, varmatoiminen, pienikokoinen, turvallinen – ja tietenkin edullinen. Sitä HERGE on.

HERGE-projekti on päättynyt ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että prototyyppi numero 1 on rakennettu ja odottaa testausta laboratoriossa. Projekti sai arvoisensa jatkon, kun Saimaan amk yhdessä LUT:n kanssa aloitti viime vuonna tutkimushankkeen, jossa marine-sektorin yritykset ovat vahvasti edustettuina ja kiinnostus laivakäyttöön soveltuvasta sähkökoneesta on suuri. Risteilykutsuja odotellessa tutkimme ja mitoitamme laitteistoa, jonka kaupallinen valmistus sopivan yrityksen toimesta on jo näköpiirissä.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan blogi käynnistyy tällä kirjoituksella. Kirjoittajina toimii Saimaan amk:n tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana olevia henkilöitä, kukin omalla näkökulmallaan, tyylillään ja otteellaan. Blogiteksteillä haluamme sekä avata Saimaan amk:n näkökulmaa tutkimuksen ja kehittämistyön maailmaan, mutta ennen kaikkea tuoda myös vähän epämuodollisemmassa muodossa esille sitä, mitä tässä toiminnassa tapahtuu.

Aloitan vähän ylätasolta ja käsittelen kolmea teemaa:

1. Tutkimuksen maailma muuttuu

Kirjallisuuden ja elokuvien luoma kuva tutkimuksen tekemisestä tutkijankammioissa paperipinojen, koeputkien ja mittalaitteiden kaaoksessa ja pörrötukkainen hajamielinen tiedemies sen keskellä, on kaukana nykypäivän tutkimuksen maailmasta. Tieteellinen tutkimus on edelleen pitkäjänteistä, mutta tiedon jalostamisen, jakamisen ja soveltamisen kanavat ja keinot ovat tehneet tulokset entistä laajemmin nähtäville. Ympäröivän maailman muuttuminen on myös tuonut tutkimukselle vaatimuksia tuottaa nopeammin, tehokkaammin, avoimemmin ja vaikuttavampia tuloksia, joilla elinkeinoelämä ja julkinen sektori voivat vahvistua ja kehittyä.

Myös uudenlaiset menetelmät ovat tuoneet sekä monipuolisuutta että haasteita tutkimukselle ja tutkijoille. Esimerkkinä tästä on kokeileva kehittäminen, joka tuo uuden kellotaajuuden ja rytmin tekemiseen. Kokeileva kehittäminen vaatii myös epäonnistumisen sietokykyä ja niistä oppimista, mutta tarjoaa samalla hienon oppimisympäristön.

2. Tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kehittämisen yhdistäminen

Tieteellinen tutkimus on mielletty yliopistojen tehtäväksi, ja näin sen pitää ollakin. Ammattikorkeakoulujen rooli tutkimuksen kentässä on olla soveltava, käytäntöön vievä ja kehittävä toimija. Aina välissä voi silti syntyä myös artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin, patenttihakemuksia tai muuta vastaavaa. Pääasiassa kuitenkin tavoitellaan käytännössä, työelämässä ja liiketoiminnassa hyödynnettävissä olevia tuloksia, unohtamatta linkitystä opetuksen kehittämiseen.

Tieteellinen tutkimus tuottaa uutta tietoa julkaistavaksi pääosin akateemisissa foorumeissa. Matka uudesta tiedosta käytäntöön on kuitenkin perinteisesti aika pitkä - ainakin ajallisesti. Esimerkiksi teknologiatutkimuksen jatkeeksi tarvitaan usein fyysinen prototyyppi, jonka testaustulokset vahvistavat laskennalliset hyödyt ja vakuuttavat valmistavan ja hyödyntävän teollisuuden. Fyysisen prototyypin rakentaminen vaatii käytännönläheistä suunnittelua ja valmistusta, eikä tämä työ ole tieteellistä osaamista vaativaa. Näiden osaamisten yhdistelmä vauhdittaa tutkimustulosten polkua käytännön läheisiin sovelluksiin ja kaupalliseen hyödyntämiseen.

3. Törmäyttäminen ja monialaisuus

Uusien teknologioiden tutkimus on tuottanut paljon tulosaineistoa, mutta niiden hyödyntämistä esim. teollisessa valmistuksessa hidastaa karkeasti sanottuna mielikuvituksen puute. Usein insinööritieteiden tai minkä tahansa muunkin alan osaajat ja tuntijat ovat myös oman maailmansa vankeja, ja perinteiden ja tottumusten rikkomiseksi tarvitaan erilaista ajattelumallia. Kuvataiteilijoita eivät teollisen tuotannon tai tekniikan perinteet rajoita, ja luovan ajattelun yhdistäminen uusiin teknologioihin ja teollisiin prosesseihin onkin hyvä esimerkki siitä, miten osaamisten oikeanlainen yhdistäminen tuottaa enemmän kuin niiden summan äkkiseltään luulisi olevan.

Digitalisaation pyörteissä edelleen liikaa keskitytään ratkaisuun ja sen toteuttamiseen, mutta onneksi käyttäjä, asiakas ja kansalainen on nousemassa mukaan kehityksen keskiöön. Rakennetun ympäristön kehittäminen toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten teollisuus on heräämässä miettimään asukkaan tai käyttäjän osallistamisen keinoja hyödyntäen digitaalisia työkaluja. Sähköisten palveluiden maailmassa kehittämisen vauhdin hurmaamat tahot tuottavat uusia appseja ja verkkopalveluita, mutta melko harvassa ovat vielä (toistaiseksi...) ne esimerkit, joissa asiakkaan tarpeita on ratkottu kokonaisuutena tai on osattu yhdistää ja hyödyntää jo olemassa olevia ratkaisuja kokonaisuuden osina.

Ja lopuksi...

Enää ei riitä, että tekee laadukasta ja korkeatasoista tutkimus- ja kehittämistyötä. Vaikuttavuuden vaatimus edellyttää tulosten ja aikaansaannosten tuomista esille mitä moninaisimmilla tavoilla ja areenoilla. Artikkelit tai seminaarit eivät helposti tavoita suurta yleisöä, eikä tutkimuksesta lukeminen kiinnosta elleivät sen tulokset tuota jotain hyötyä lukijalle. Ja näin ollen toiminnassa oleellista on miettiä sitä, kenelle tuloksia tehdään ja miten tieto niistä parhaiten heille saatettaisiin. Tämän asian pohtiminen ei varmaan lopu ihan huomenna.

Avauksen kirjoittaja on insinööri (jos ette sitä jo arvanneet), mutta tunnustautuu poikkitieteilijäksi ja kyseenalaistajaksi.