Etäännytään – kö?

Kategoria: Terveys ja hyvinvointi Kirjoittaja:

Pinnalla | Mitä tapahtui LAB-ammattikorkeakoulun hoitotyön opettajille ja opiskelijoille maaliskuussa 2020? Yhden opettajan ja joidenkin opiskelijoiden mietteitä…

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Maaliskuun puolivälistä lähtien ammattikorkeakoulut sulkivat ovensa ja maailma muuttui kertaheitolla. Vai muuttuiko? Digitalisaatio on ollut yhteiskunnassamme jo pitkään ihmisten elämään vaikuttava asia. Kaikkien meidän on ollut pakko oppia käyttämään erilaisia tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä välineitä ja sovelluksia. Olimmeko valmiita? Tässä artikkelissa kuuluu yhden hoitotyön opettajan ja joidenkin hoitotyön opiskelijoiden ääni.

Opettajien kokemukset maaliskuun ”koronapuhurista” ovat varmasti moninaiset. Etäopetukseen siirtyminen on ollut helppoa ja haastavaa ja kaikkea siltä väliltä. Toiset ovat olleet jo aiemminkin kiinnostuneita ja innostuneita erilaisista mahdollisuuksista liittyen teknologian hyödyntämiseen opetuksessa. Toisille opetuksen digitalisaatio on voinut olla haastavampaa. Toiset ehkä kokevat perinteisten opetusmenetelmien sopivan itselleen paremmin. Koulutuksen digitalisaatiossa ei kuitenkaan voi unohtaa pedagogiikkaa. Kaikki opettajat ovat varmasti olleet tästä asiasta huolissaan.

Mitä voimme hyötyä tästä tilanteesta. Ainakin kollegiaalisuus on lisääntynyt. Halutaan auttaa työkaveria ja huolehtia kaikkien jaksamisesta. Tässä tilanteessa, jos missä, jaetaan tietoa ja osaamista sekä jaetaan hyviä käytänteitä. Opitaan ja opetetaan toisiamme. On jopa sanottu, että tämä tilanne on ollut positiivinen ”pakko” ottaa haltuun digitalisaatio opetuksessa. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa hyödyntää hyvät asiat tästä poikkeustilanteesta ja kehittää opetusta parempaan suuntaan. Etäännytäänkö? Siinäpä kysymys. Väitän, että etäopetus ei ole etäännyttänyt opettajia toisistaan vaan tuonut lähemmäs. Tämä on vain yhden opettajan kokemus.

Miten sitten opiskelijat ovat kokeneet muuttuneen tilanteen? Ovatko opettajat ja opiskelijat etääntyneet? Opettajan tehtävähän on mahdollistaa oppiminen, parhaalla katsomallaan menetelmällä. Digitalisaation myötä tämä tarkoittaa aivan erilaisia asioita kuin perinteisemmässä opetuksessa. Opiskelijat joutuvat olemaan paljon enemmän itseohjautuvia ja oman motivaation pitää olla korkea. Toisaalta opettajien digiohjaustaidot pitäisi olla hyvät.

Opiskelijat ovat voineet lisätä täydentäviä verkko-opintoja tänä keväänä, mikä on koettu positiivisena asiana. Hoitotyön opiskelijoiden tulee oppia paljon käden taitoja, joita opetellaan sekä koulussa että käytännön harjoittelupaikoissa. Niiden oppiminen koetaan hankalaksi verkon välityksellä. Tietenkään ei kaikkia käden taitoja voi oppia ennen kuin itse niitä harjoittelee, mutta ehkä tämän poikkeustilanteen myötä opimme muitakin tapoja oppia ja kehittyä. Jotkut ovat pohtineet lähiopetuksen huonoja puolia opettajaa ”sympatiseeraten”; ”Miltä opettajasta tuntuu tulla vain puolitäyteen luokkaan? Tässä yksi totuus digitalisation puolestapuhujana.

Opiskelijoiden kokemukset opintojen etenemisestä ja tiedottamisesta ovat olleet positiivisia. Tässä on siis onnistuttu. Opettajat ovat pystyneet nopeasti kehittämään uusia, tilanteen vaatimia ratkaisuja. Toisaalta opiskelijoiden on ollut pakko hyväksyä, että kaikkien peruuntuneiden harjoittelujen tilalle ei ole järjestynyt riittävästi opintoja. Opiskelijat ovat kuitenkin aktivoituneet ja löytäneet oman alan verkkokoulutuksia, joita on tänä päivänä jo paljon tarjolla. Tekemistä siis ei tarvitse itse keksiä!

Etäopiskelun hyötyinä on koettu eri opintojaksojen joustavuus ja opiskelija on voinut priorisoida tekemisiään itselle sopivaan hetkeen. Etäopinnot on koettu myös helpommaksi kuin lähiopetus, jos opintojaksojen sisältö ja toteutus on strukturoitu ja ohjaa etenemisessä. Kuitenkin toiset kokevat haasteina yksinäisyyden tai sen, että kirjastosta ei saa kirjoja, joista mieluiten opiskelisi asioita. Näin ollen opiskeluinto voi hiipua. Selvästi myös opiskelijoiden elämäntilanne voi hankaloittaa tilanteeseen sopeutumista. Kotona voi olla haastavaa, jopa mahdotonta opiskella. Entäpä kyky keskittyä ja olla tilanteessa läsnä. Mikä auttaisi näitä opiskelijoita, vertaistuki? Ainakaan ryhmäytymisen merkitystä digitalisaation myötä ei pidä unohtaa. Onneksi tulevaisuudessakin järjestetään lähiopetusta sen lisäksi että opetusmenetelmät monipuolistuvat.

Poikkeustilanteen loppumista odotellessa siteeraan yhtä opiskelijaa: ”Korona ei ole kaiken loppu vaan uuden tarkastelun alkupiste. Kaikille taistelutahtoa ja aurinkoiloa!”

 

Katja Kylliäinen
Lehtori, TtM, Sosiaali-ja terveysala
LAB-ammattikorkeakoulu

 

Uusimmat kategoriassa Terveys ja hyvinvointi

Siirry Ylös