Siirtyminen etäopetukseen – vaikutuksista ja toimintavavoista konetekniikan opintojaksoilla

Kategoria: Taide ja teknologia Kirjoittaja:

Pinnalla | Vallitsevan tilanteen aiheuttama aikaansaama muutos etäopetukseen pakotti muuttamaan suunniteltuja toimintatapoja LAB ammattikorkeakoulun konetekniikan opintojaksoilla. Tämä artikkeli esittelee kahden opintojakson kokemia muutoksia.

Koronapandemian aiheuttamana kaikki LAB ammattikorkeakoulun opetus on järjestetty etäopetuksena maaliskuun puolivälin jälkeen. Teorialuentoihin ja harjoitustehtäviin muutos ei aiheuttanut omalta kohdaltani merkittäviä muutoksia. Luennot esimerkiksi Koneenpiirustuksen tai Lastuavan työstön opintojaksoilla on mahdollista järjestää niin luokassa kuin virtuaaliluokassa. Samoin opintojaksoilla suoritettavat harjoitukset opiskelijoiden on mahdollista pääosin suorittaa niin luokkatiloissa joko fyysisesti Skinnarilan kampuksella tai virtuaaliluokassa. Molemmissa oppimisympäristöissä minulla on mahdollisuus opastaa ja ohjeistaa opiskelijaa, jos hän ohjausta kaipaa.

Luonnollisesti muutos lähiopetuksesta verkko-opetukseen aiheuttaa eroavaisuuksia toimintatavoissa ja opetuksessa. Suurimpana haasteena olen kokenut verkkoluentoihin liittyvän vuorovaikutuksen puutteen. On vaikeaa arvioida opiskelijoiden aktiivisuutta vain heidän esittämien kysymyksien perusteella. Samoin osa suunnittelemistani opintojaksoihin kuuluvista tehtävistä oli sellaisia, joita ei aivan suoraan voi siirtää etäopetukseen.

Koneenpiirustuksen opintojaksoon kuuluu 3D-skannerin esittely ja esimerkkikappaleen skannaus. Fyysisesti, luokkatilassa esittely on helppo järjestää; riittää, kunhan ottaa oppitunnille mennessä skannerin mukana ja alkaa laitetta esitellä. Verkkoon siirrettäessä toteutusta joutui miettimään. Suurin ongelma oli, kuinka saan opiskelijoille esiteltyä muutakin kuin vain sen mitä skannausohjelman ruudulla näkyy skannauksen aikana. Kuvassa 1. esitetään, kuinka toteutin 3D-skannerin esittelyn opiskelijoille.

Kuva 1. 3D-skannerin esittely Koneenpiirustuksen etäopintojaksolla. Kuva: Eero Scherman

Kuvassa 1. esitetään, kuinka työpisteelläni on tuolin päällä skannattava kappale ja työpöydällä 3D-skanneri. Opiskelijoihin olin yhteydessä käyttämällämme verkkotyökalulla ja jaoin opiskelijoille näkymän tietokoneen ruudustani. Opiskelijat näkivät ruudullaan, kuinka skannasin kappaleen mutta omaa liikkumistani skannerin kanssa he eivät nähneet. Varsinaista skannauksen suorittamista pyrin havainnollistamaan opiskelijoille ensin näyttämälle heille miltä työpisteeni näyttää juuri nyt skannauksen aikana. Kun skannasin kappaletta, pyrin samalla selostamaan opiskelijoille mitä itse asiassa skannerilla teen; mitä kohtaa kappaleesta olen juuri nyt skannaamassa. 3D-Skannerin esittely sujui etäopetuksena varsin hyvin. Teknisesti esittely onnistui kuten olin suunnitellut ja opiskelijoiden oppimistavoite täyttyi – he saivat käsityksen, kuinka 3D-skannerilla voidaan skannata ja kuinka skannattu data voidaan siirtää SolidWorksiin.

Lastuavan työstön opintojaksolla olen teettänyt opiskelijoilla harjoitustyön, jossa opiskelijoiden pitää laatia ennalta määräämäni kappaleen valmistussuunnitelma tutustumalla fyysiseen kappaleeseen. Esimerkkikappale on ollut LAB ammattikorkeakoulun Skinnarilan kampuksen Tekniikan laboratorioissa, missä opiskelijat ovat normaalioloissa voineet tutustua kappaleeseen ja selvittää miten ja millaisilla lastuavilla valmistusmenetelmillä se on valmistettu. Vastauksia tehtävään ei ole oppikirjoissa tai muissa lähteissä, vaan opiskelijoiden on itse selvitettävä, miten valitsemani esimerkkikappale on valmistettu. Tämän tehtävän kohdalla jouduin miettimään ja pyytämään neuvoja mikä olisi sopiva tapa siirtää tehtävä verkkoon.

Tehtävässä minulla on kuusi kysymystä, joihin pyydän vastausta. Kysymyksiin on ainoa mahdollisuus saada vastaukset tutustumalla kappaleeseen. Esimerkiksi kappaleen pintaa katsomalla on mahdollista erottaa eri lastuavat valmistusmenetelmät, joilla kappale on valmistettu. Suurin haaste harjoitustyön verkkototeutuksessa oli, kuinka järjestää opiskelijoille mahdollisuus tutustua kappaleeseen. Kuvassa 2 esitetään, kuinka toteutin ratkaisun edellä kuvattuun haasteeseen.

Kuva 2. Lastuavan työstön harjoitustyön verkkototeutus. Kuva: Eero Scherman

Käytännössä harjoitustyön toteutus oli muutettava hieman enemmän opettajavetoiseksi kuin mitä se tavallisella toteutustavalla olisi ollut. Sen sijaan että opiskelijat olisivat voineet vapaasti tutustua kappaleeseen, sovimme muutamia verkkotapaamisia, joiden aikana avustin harjoitustyön tekemisessä. Fyysisen kappaleen tutkimisen siirsin verkkoon siten, että laitoin työpisteelleni kameran, jolla sain välitettyä videokuvan opiskelijoille. Esitin opiskelijoille harjoitustyön kysymyksiä ja odotin opiskelijoiden vastauksia. Jos vastaukset eivät olleet täysin niitä, joita odotin saavani, johdattelin opiskelijoita oikeiden vastauksien jäljille. Opiskelijoiden mielestä tämä toimintatapa oli tässä kohtaa toimiva; opiskelijat kokivat saaneensa riittävät tiedot esimerkkikappaleesta, jotta he voivat jatkaa harjoitustyön raportointia.

 

Eero Scherman
Kehitysinsinööri
LAB ammattikorkeakoulu

Uusimmat kategoriassa Taide ja teknologia

Osaatko Zoomata?

Näkökulma | 5 hyvää syytä ylläpitää omat digitaidot “Kokeilin ensimmäistä kertaa, ja
Siirry Ylös