Taiteilijana toimiminen edellyttää moniosaamista

Kategoria: Taide ja teknologia Kirjoittaja:
kuva: Niina Vincelot

Taide on laajentunut jo aikaa sitten alueille, jotka ovat olleet sen perinteisimmän  taiteilijaroolin ulkopuolella – esimerkiksi tapahtumien visuuaalinen suunnittelu, pelialan visuaaliset tehtävät ja  erilaiset taidelähtöiset palvelut sosiaali- ja terveysaloilla.  Oman taidetta tekevän taiteilijaroolinsa lisäksi kuvataiteilija voi toimia projektijohtajana,  sihteerinä, managerina, markkinoinjana, kirjanpitäjänä, matkasihteerinä, rahoitusjohtajana, rahoittajana  ja  logistiikasta vastaavana. Yksin ateljeessa, tietyllä materiaalilla työskentelevän taiteilijan ovat monissa tapauksissa korvanneet taitelijaorganisaattori ja välittäjä, joka liikkuu erilaisten alueiden ja osaamisten välillä. Taiteilija on parhaimmillaan moniosaaja, jonka osaamista voisi yhteiskunnassa hyödyntää monipuolisemmin eri aloilla ja eri yhteyksissä.

Toisaalta taiteilijan määritelmä on haastava, sillä taiteellisen ammatinharjoittamiselle ja harjoittajalle ei ole yhtä, yleisesti hyväksyttyä ja kiistatonta määritelmää. Taiteilija voi tehdä ammattimaisesti työtään ja harjoittaa ammattiaan, vaikka ei sen avulla hankkisikaan toimeentuloaan ja näin sekä työllisyyden että työttömyyden käsitteet ovat epäselvempiä taiteilijoiden tapauksessa kuin keskivertopalkansaajilla. Myös erilaisiin tarkoituksiin tarvitaan erilaisia taiteilijan määritelmiä: esimerkiksi työmarkkinatutkimuksessa kyseeseen tulevat osin eri ihmiset kuin silloin, kun etsitään yhteiskunnan taidevarannon kartuttajia. Henkilö, joka voidaan määritellä taitelijaksi koulutuksen, järjestöjäsenyyden tai tuotannon perusteella, ei välttämättä määrity taideammatin harjoittajaksi, jos ammatti kytketään tulonhankintaan. Varsinaisia työmarkkinoita kuvataiteilijoille ei juuri ole ja taitelija-ammatin työsuhteet ovat harvinaisia, satunnaisia, lyhyt- ja määräaikaisia. Tutkimusten mukaan taiteilijoiden ansiot, taiteen alasta riippumatta, koostuvat hyvin usein useammasta eri tulonlähteestä. Lisäksi riippuvuus välillisestä ja julkisesta tuesta on  yleistä.  Taiteilijan toimeentulo muodostuukin usein palkoista, palkkioista, sosiaaliturvan tarjoamista tuista ja apurahoista.

Taiteilijan ammatin ydin ei välttämättä ole muuttunut, mutta sekä ansaintamallit että -mahdollisuudet ovat muuttuneet. Myös taidekoulutus on onneksi jossain määrin muuttunut: siinä missä aikaisemmin keskityttiin pelkästään vahvaan taiteelliseen osaamiseen, sen vaatimaan tekniseen osaamiseen, taiteilijaidentiteetin luomiseen ja vahvistamiseen, niin nykyisin edellisten lisäksi koulutukseen kuuluu myös kuvataiteilijan ammatinharjoittamiseen liittyviä asioita, kuten sopimuskäytäntöjä, kirjanpitoa, verotusta ja markkinointia.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen, Cuporen kultturibarometri 2016 -tutkimuksesta ilmenee, että ammattitaiteilijat kaipaavat parempia moniosaamis- ja työelämävalmiuksia taiteellisen työskentelyn osaamisen lisäksi. Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuksessa tähän huutoon on pyritty vastaamaan yhä enenevässä määrin. Osana tai kokonaan opintojaksoina, yhteistyössä yritysten ja julkisyhteisöjen kanssa on toteutettu teoksia mm. Etelä-Karjalan Osuuspankin uusiin tiloihin Lappeenrantaan ja Konnunsuon säilöönottokeskukseen. Toisaalta koulutuksessa tulisi panostaa vielä enemmän vaihtoehtoisten opiskeluympäristöjen kehittämiseen. Näiden vaihtoehtoisten opiskeluympäristöjen tulisi olla kokeellisia, muuttuvia, kulttuurisia, fyysisiä tai virtuaalisia välitiloja koulutuksen ja työelämän välillä, digitaalisuutta hyödyntäen. Vaihtoehtoisissa ympäristöissä voitaisiin kokeilla erilaisia taiteen tuottamisen ja esittämisen tapoja sekä parhaimmassa tapauksessa kehittää ja rakentaa uudenlaista taiteilijuutta ja taiteilijayrittäjyyttä.

Lisätietoa:

https://www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen-julkaisut

http://taidearthanke.fi/

https://www.saimia.fi/taideart/

 

Outi Peippo
Lehtori (kuvataiteilija YAMK)
Saimaan ammattikorkeakoulu